Osa 3a - Uusi elämä

hejj! :3 tämä osa on lyhyempi, koska tässä on paljon asiaa. (paljon ja paljon) ja tämä... *köh* puolittuu kahteen puoliskoon. Pikemmittä puheitta, osan pariin >>

          Arki lähti käyntiin nopeasti. Armas tienasi heille rahaa aloittelevana journalistina...

                          ... Larissa taas kirjoittaen. Hän oli saanut esikoiskirjastaan jo yllättävän suuret
                        rojaltit, sillä kustantajan mielestä Larissassa olisi ainesta mestarikirjailiaksi.

                     Armas siivosi vaimonsa jälkiä tultuaan töistä, sillä Larissa ei aina itse jaksanut.
                                 Halusihan hän olla rakastava aviomies ja isä pienelle perheelleen.

           Larissan mieliteot olivat aina melko omalaatuisia: taas kerran hän etsi jääkaapista
               muroja appelsiinimehussa mansikkahillon kera. Armas ei näitä ruokia suostunut
                 syömään, ja onnistui jotenkin aina pakenemaan aamiaispöydästä sopivalla tekosyyllä.

                    Saatuaan toisiksi viimeisen luvun kirjoitettua loppuun Larissa nousi ihmeissään ylös ja
                 huomasi penkin olevan märkä.  Samassa hänen vatsaansa kouristi kivuliaasti.

                     Larissan huutojen siivittämänä Armas juoksi sisään ja alkoi panikoida.
                                  "Mitä mä teen, mitä mä teen?!"
                                    "helvetti soikoon soita taksi, ambulanssi, JOKU!" Larissa karjui.

                   Hetken kuluttua Larissa ja Armas olivat lähdössä.
                           "Muistithan ottaa sen laukun?"

                  Aurora Skiesin synnytyslaitokselle mahdollisimman pian", Armas ilmoitti kuskille heidän
                             päästyään sisälle. Kuski hymyili heille rauhoittavasti ja totesi:
                                       "toivottavasti lapsi ei synny vielä matkalla."

                                "Larissa, pystythän kävelemään?" Armas kysyi huolestuneena.
                    "Voi nyt saatana, en minä rampa ole!" Larissa ärähti ja vaappui kohti sairaalan ovia.

Aurora Skiesin sairaalassa kajahteli Larissan kivunsekainen kiljunta ja Armaksen paniikkihokema

"mitä mä teen?" Kätilöillä oli kaikki työ saada Armas suostuteltua odotustilaan, sillä hän vain lisäsi Larissan hätäännystä.

Seuraavana päivänä ovista asteli onnellinen pieni perhe, mukaanlukien siniseen flanelliin kapaloitu vihreä vauva. Larissa oli itkenyt ilosta saadessaan alienlapsen jo ensimmäisellä kertaa. Enää ei tarvitsisi kokea sitä tuskaa! Pieni käärö oli alustavasti nimetty Pojuksi, mutta Larissa päätti miettiä nimeä paremmin, kun hän olisi levännyt.

                      Auringonpaisteessa vauvakin jokelteli tyytyväisenä ja Larissa hymyili sille. Äitinä
                                   oleminen tuntui äärettömän omituiselta asialta.

 

"Äidin oma murunen", Larissa höpötti pienellä käärölleen. Armas hymyili vieressä, hän oli ylpeä pojastaan.

Larissa laski vauvan kehtoon heidän sänkynsä viereen.

Tästä se sitten alkaisi.