Osa 3b - Totuttelua

           Laskettuaan pojan kehtoon Larissa yritti kiskoa vanhasta lipastosta mekkoaan. Laatikko oli
                              kuitenkin jumissa, eikä Larissa saanut sitä millään auki.

         Yllättäen se kuitenkin aukesi, ja Larissa kaatui lattialle. "perhana", nainen mutisi kiskoessaan
                        mekkoaan ylleen. Ilmankos lipasto oli ollut alennuksessa..

                     Larissa vaihtoi mekkonsa ja työnsi laatikon kiinni edelleen hieman ärtyneenä.

           "näinkö surkeaan kuntoon olen itseni päästänyt?" Larissa voihki nähtyään itsensä peilistä.
                     Armas yritti vakuuttaa, että Larissa oli kaunis vaikka juuttisäkissä, mutta
                                            eiväthän naiset ikinä usko miehien käsitystä kauneudesta.

                Larissa etsi vielä kaapista itselleen syötävää ja painui raskaan päivän päätteeksi petiin.

                                                                              ***

            kesän lähestyessä loppuaan Larissa uskalsi viimein jättää Armaksen ja Villeksi ristityn
                                        poikansa kahdestaan ja lähteä kalaan lammelle.

      Larissa sai onkia kaikessa rauhassa, ja saikin lopulta saaliiksi kaksi kalaa.

                          Samaan aikaan kotona Armas teki ruoaksi hot dogeja.

Kotimatkalla Larissa kävi vielä myymässä pyydystämänsä kalat. Saihan niistä muutaman kympin.

Armas oli saanut Villen nukahtamaan ja alkoi tehdä etätöitä.

         Larissa tuli sisälle vettä lotisevana ja painui kuuman suihkun kautta suoraan pehkuihin.

                                                             Väsähtänyt Larissa nukahtaa heti.

             Armaskin käy suihkussa. "hitto, Larissa on taas käyttänyt kaiken kuuman veden..."

                                     Larissa kuitenkin herää, kun Ville alkaa itkeä.
                         "kulta, minä menen. Nuku sinä vain", Armas sanoo kävellessään kohti kehtoa.

                      Armas lämmittää mikrossa maitopullollisen ja ojentaa sen sitten ahnaisiin käsiin.

   "Juohan nyt, niin kasvat isoksi ja kovaksi jätkäksi! Armas hymähti, kun pieni Ville alkoi lutkuttaa
                                                               korvikemaitoa.

          Larissa ei kuitenkaan saanut enää nukutuksi, joten hän vaihtoi vaatteensa ja alkoi tehdä ruokaa.

      toisin sanoen Larissa lykkäsi mikroaterian uuniin ja lämmitti sitä muutaman minuutin.

                                 Larissa söi annoksensa hyvällä ruokahalulla.

          Armas jatkoi artikkelinsa kirjoittamista, kun Larissa söi aamupalaansa.

         Sen jälkeen Larissa otti vielä toiset torkut, sillä Ville valvotti häntä öisin paljon.

             Herättyään Larissa veti takin päälleen, sillä katosta satoi sisään, ja alkoi kirjoittaa
                                                 esikoiskirjaansa.

                     Ville alkaa taas huutaa, joten Larissa käy vaihtamassa pojan vaipan.

                       Larissa kaivaa kännykkänsä esille ja soittaa vakiokuskilleen.
                                         "Moi! juu, hyvin Villen kanssa menee. Milloin tulisit käymään?
                                                   selvä, jep. Nähdään!"

~~


omasta mielestäni kamalan kökkö osa :( mutta... uutta osaa yritän saada vielä tässä kuussa valmiiksi.
                                          

Osa 3a - Uusi elämä

hejj! :3 tämä osa on lyhyempi, koska tässä on paljon asiaa. (paljon ja paljon) ja tämä... *köh* puolittuu kahteen puoliskoon. Pikemmittä puheitta, osan pariin >>

          Arki lähti käyntiin nopeasti. Armas tienasi heille rahaa aloittelevana journalistina...

                          ... Larissa taas kirjoittaen. Hän oli saanut esikoiskirjastaan jo yllättävän suuret
                        rojaltit, sillä kustantajan mielestä Larissassa olisi ainesta mestarikirjailiaksi.

                     Armas siivosi vaimonsa jälkiä tultuaan töistä, sillä Larissa ei aina itse jaksanut.
                                 Halusihan hän olla rakastava aviomies ja isä pienelle perheelleen.

           Larissan mieliteot olivat aina melko omalaatuisia: taas kerran hän etsi jääkaapista
               muroja appelsiinimehussa mansikkahillon kera. Armas ei näitä ruokia suostunut
                 syömään, ja onnistui jotenkin aina pakenemaan aamiaispöydästä sopivalla tekosyyllä.

                    Saatuaan toisiksi viimeisen luvun kirjoitettua loppuun Larissa nousi ihmeissään ylös ja
                 huomasi penkin olevan märkä.  Samassa hänen vatsaansa kouristi kivuliaasti.

                     Larissan huutojen siivittämänä Armas juoksi sisään ja alkoi panikoida.
                                  "Mitä mä teen, mitä mä teen?!"
                                    "helvetti soikoon soita taksi, ambulanssi, JOKU!" Larissa karjui.

                   Hetken kuluttua Larissa ja Armas olivat lähdössä.
                           "Muistithan ottaa sen laukun?"

                  Aurora Skiesin synnytyslaitokselle mahdollisimman pian", Armas ilmoitti kuskille heidän
                             päästyään sisälle. Kuski hymyili heille rauhoittavasti ja totesi:
                                       "toivottavasti lapsi ei synny vielä matkalla."

                                "Larissa, pystythän kävelemään?" Armas kysyi huolestuneena.
                    "Voi nyt saatana, en minä rampa ole!" Larissa ärähti ja vaappui kohti sairaalan ovia.

Aurora Skiesin sairaalassa kajahteli Larissan kivunsekainen kiljunta ja Armaksen paniikkihokema

"mitä mä teen?" Kätilöillä oli kaikki työ saada Armas suostuteltua odotustilaan, sillä hän vain lisäsi Larissan hätäännystä.

Seuraavana päivänä ovista asteli onnellinen pieni perhe, mukaanlukien siniseen flanelliin kapaloitu vihreä vauva. Larissa oli itkenyt ilosta saadessaan alienlapsen jo ensimmäisellä kertaa. Enää ei tarvitsisi kokea sitä tuskaa! Pieni käärö oli alustavasti nimetty Pojuksi, mutta Larissa päätti miettiä nimeä paremmin, kun hän olisi levännyt.

                      Auringonpaisteessa vauvakin jokelteli tyytyväisenä ja Larissa hymyili sille. Äitinä
                                   oleminen tuntui äärettömän omituiselta asialta.

 

"Äidin oma murunen", Larissa höpötti pienellä käärölleen. Armas hymyili vieressä, hän oli ylpeä pojastaan.

Larissa laski vauvan kehtoon heidän sänkynsä viereen.

Tästä se sitten alkaisi.