Osa 2 - Lämpö

uusi osa valmistui näinkin nopeasti! :3 tässä osassa on tosiaan häät. Kuvaaminen oli melko ärsyttävää, Larissan toimintoihin tuli koko ajan "ota omakuva seuranasi", kun Armas oli lähettyvillä. Lopulta osassa kuvista toimikin Armaksen sijainen. Huomaatteko eron? :))

(onneksi olin tallentanut Armaksen simlaariin luodessani uutta asua.)

                                 Vasta kihlautunut pariskunta päätyikin nopeasti sängylle.

                                                   Sinä iltana jousitukset saivat kovaa kyytiä.
                                                                         ***

                               Seuraavan päivän Larissa ja Armas päättivät viettää yhdessä puistossa.

                             Larissa vietti aikansa tutustuen uusiin simeihin, kun taas Armas keksi kuvata
                                                    kihlattuaan innokkaasti koko ajan.
                                                                                **

                           "Ei, ei se sovi ollenkaan, olisiko sittenkin pitänyt jättää hiukset auki?" Larissa
                              puhisi peilin edessä. 'Voi ei...'

                     Larissa vaihtoi takaisin omaan mekkoonsa. Samassa häntä alkoi oksettaa, ja nainen
            painoi vaistomaisesti käden suulleen. "oksennustautihan tästä vielä puuttui."

                         Larissa käveli hääkaaren luo. Se oli sijoitettu aivan tontin nurkalle, sillä sieltä
                                                     avautuivat näkymät vesiputoukselle.

                      "On se nyt ihan nätti", Larissa huokaisi ja pudotti loput juhannusruusut käsistään.
                             "paitsi että nuo ylimpänä olevat kukat taatusti tippuu meidän niskaan",
                               nainen tuumi ja kävi hakemassa lisää sidontanarua.

             Larissa hieroi niskaansa. Ylös kurottelu oli hankalaa, varsinkin kun oli lyhyt, kuten
                Larissa. Hänen niskansa naksui naisen venyttäessä sitä.

                             Armaskin oli löytänyt jostain itselleen juhlatamineet. Larissa tuhahti
                      miehen kengille hänen selitellessään, ettei juuri omistanut muita.

                                Kun suurin osa vieraista oli saapunut, pari asettui vihkikaaren alle.

             Larissan yli pyyhkäisi jälleen pahanolon aalto, ja hän painoi kädet vatsalleen.

                                           "Mitä nyt, kulta? kiristääkö mekko liikaa?" Armas kysyi huolissaan.
                                                     "e-ei mitään... Aloitetaan."

                             Armas lausui oman vihkivalansa, joka tosin meni Larissalta täysin ohi korvien.
                       Lopulta mies rykäisi saaden naisen huomion itseensä. "Sormus", Armas kuiskasi.
                                               Larissa kohotti vapisten vasemman kätensä.

                             "Armas Vihtala, tahdotko ottaa minut vaimoksesi ja rakastaa niin myötä- kuin..."
                                                  "...vastamäessä, tahdon", Armas virnisti ja otti sormuksen vastaan.

                          Onnellinen pari suuteli toisiaan tähtien loistaessa taivaalla ja heijastuessa
                                                                Larissan silmiin.

 

                       Saanen esitellä, ensimmäisen sukupolven herra ja rouva Mist <3
                                                   

                               Armas pyöräytti morsiamensa kätensä alta. "Mut-"

                       Larissa kompastui mekon helmaan ja meinasi kaatua, mutta Armas sai kopin.

                  Miehen huulet painautuivat vasten Larissaa ja hento myskituoksu leijui Larissan nenään.

                               "Minä rakastan sinua, miltä tahansa planeetalta sitten oletkaan kotoisin."

Vihkimisen jälkeen vuorossa oli kakun leikkaus. Larissa polkaisi itselleen muhkean palan välittämättä Armaksen hämmästyneestä ilmeestä.

                   Pelkkä moisen sokeripommin ajatteleminenkin alkoi yht'äkkiä oksettaa Larissaa.

                        Niinpä hän pinkaisikin piikkarikoroillaan kompuroiden kohti vessaa.

               Päästyään ihmetteleviltä katselijoilta piiloon Larissa antoi laatan lentää.

                            Larissa söi kakkunsa loppuun ja keskusteli vieraiden kanssa hetken.
                                      "muru, mä menen nukkumaan", hän sanoi vielä hymyillen miehelleen.

                      Larissa unelmoi yön omasta pienestä kääryleestä, jota voisi sitten hoivata.

                     Keskellä yötä Larissa kuitenkin heräsi omituiseen oloon.

        Vaistomaisesti hän läimäsi käden suulleen ja piteli vatsaansa. Kakunpala nousi ylös ruokatorvea.

            Onneksi vessanpytty oli lähellä, ei Larissa halunnut tuoreen aviomiehensä päälle
                       oksentaa. Tyhjennettyään vatsalaukkunsa Larissa pyyhki suunsa pyyhkeeseen.

                       Larissa torkahti hetkeksi, vaihtoi pidemmät housut jalkaan ja nukahti syvään uneen.

          Larissa heräsi viluissaan ja puisteleksi hetken. Hän lähtisi kaupungille.

                Kiskottuaan vaatekaapista itselleen jotkin vaatteet Larissa suuntasi markettiin.
                                                                       ***

"Lara, mulla on töitä nyt. Jooko, palaa asiaan sitten myöhemmin."

"Ei kun nyt", Larissa totesi kärsimättömänä. Armas huokaisi ja nousi ylös.

                                                                          "No. Mikä on noin tärkeää."

                  Larissa veti henkeä ja päätti pudottaa pommin.
                                                                "Mä oon raskaana."

                       Armas nosti vain sanattomana peukkunsa pystyyn ja taputti vaimonsa olkapäätä.

                                    Pihalle päästyään Armas löi kätensä yhteen ja kiljui onnellisena.


Extraa:

 Viimeisen kuvan oton jälkeen Armas suorastaan sekosi onnesta ja heitteli pihalla voltteja klo 6.25 asti :D

Osa 1 - Miksi itkeä menneitä

Larissa Mist tuijotti pian kulman taakse häipyvää muuttoautoa tyhjä ilme kasvoillaan. Hän oli ollut idiootti, kun oli uskonut kasvatti-isänsä ostaneen tälle  oikean talon. Taloksi ei rumilusta voinut edes kutsua, Larissa itse oli nimennyt uuden kotinsa mörskäksi heti ensi silmäyksellä.

                                                       "Odota mua!" nainen kiljaisi poispäin ajavalle taksille. Se vaihtoi suuntaa ja lähti  ajamaan takaisin kohti Larissaa. Kuski pyöräytti silmiään. Hän lähti kävelemään sitä kohti, poispäin tuosta kamalasta rotiskosta.

                             "Eikö neiti tahtonutkaan jäädä tänne?" kuski kysyi virnuillen.
                              "Pää kiinni, vie mut keskustaan." Mies tuhahti.
                                                                           "Naiset..."

                                  Päivänsä aikana Larissa ehti tutustua moniin ihmisiin, muun moassa tähän
                                         mieheen.

         Kotipihaan päästyään Larissa huomasi laama-asuisen miehen seisoskelemassa oven lähettyvillä.
                                                 "KUKA SÄ OLET?" tämä kiljaisi ärtyneenä.
                               "Yliopiston maskotti. Armas," mies esittäytyi huvittuneena.
                                     "Ai. Ömm, Larissa Mist", Larissa tokaisi ja ojensi kätensä.

                  Armakseksi esittäytynyt heppu osoittautui varsin mukavaksi kaveriksi, ja heillä olikin

                                                                       hauskaa yhdessä.

                     Illemmalla hänen kuitenkin täytyi lähteä jatkamaan kierrostaan. Larissa halasi

                                                              häntä vielä lähtiäisiksi.

                               "kiitti kun jaksoit kuunnella mun ragetusta näinkin pitkään."

                                                                              ***

                  Larissan ja Armaksen ystävyys kääntyi nopeasti molemminpuoliseksi ihastukseksi, ja 

                       he olivat toistensa kimpussa harva se kerta. Yksi asia, josta Larissa tosin 

                 jatkoi motkottaa, oli se, ettei Armaksella juuri ollut muita vaatteita kuin typerä laama-

                     asunsa. Larissa vinkuikin tätä jatkuvasti vaatekaupoille:

                        "Mut kun sä oot niin komeekin, noi vaatteet tekee susta läskin näkösen!"

                                  Larissa ja Armas olivat paljon yhdessä milloin missäkin. Larissa pesi

                             käsiään kuntosalin naistenvessassa samalla miettien. Hän tarkisti
                             vielä meikkinsä isosta peilistä ja taittoi muutaman hiuksen korvan taakse.

                        Larissa oli lopulta raahannut miehen suurin piirtein hiuksista vaatekauppaan,
                             josta Armas olikin löytänyt alennuslaarista vanhat roudarin haalarit.
                                  "Parempi tuokin kuin se laama-asu," Larissa hymähti.

                                       "Lara, mä taidan olla rakastunut suhun."
                                                        "Mä kans suhun."

                                   Larissan oli kuitenkin pakko rynniä töihin. Halusihan hän menestyä!

                    "Sinä lienet uusi täällä? Jokatapauksessa, minä olen Emilia, sinun vakiokuskisi."
                                                         "Larissa. Joo, muutin äskettäin."

                          Päästyään töistä ja odotellessaan Emiliaa Larissa soitti Armakselle.
                            "Mä sain oman työpöydänki! Sitten kun ylenen, saatan saada semmosen
                       hienon lasiseinäisen toimiston!" Larissa kiljui pikkutyttömäisesti luuriin.

                       Hetken kuluttua Emilia kaarsikin teatterin eteen.  Naiset rupattelivat koko
                  matkan, ja päästyään kotipihaansa Larissa hymyili ensimmäistä kertaa
                            Aurora Skiesissä olevaan rotiskoonsa muutettuaan.
                                                     (Armas oli tietysti asia erikseen.)

                          Postilaatikossa odotti kasa laskuja, jotka onneksi olivat melko pieniä.
                               "Miten hitossa kahdesta ledilampusta tulee kympin lasku?"

Larissa nappasi lehden maasta ja istahti lukemaan sitä halvalle muovituolille, joka notkahti hänen

painonsa alla.

Yöksi Larissa pääsi sänkyyn nukkumaan. Hän oli löytänyt vanhan villapeiton 

jostakin laukkunsa kätköistä. Se kutitti vähäsen, mutta

Larissaa moinen ei haitannut.

                       Kellon näyttäessä kymmentä Larissa kampesi itsensä viimein sängystä.
                  Se hyvä puoli hänen työssään oli, että sai nukkua niin pitkään kuin lystäsi.

Larissa valikoi tutun numeron kännykästään ja painoi vihreää.

"Moi. Jaksaisitko tulla, mulla olis sulle yllätys? okei kiva moi."

                                            Larissa juoksi Armasta vastaan pihamaalle.
                       "Miksikäs neiti on itsensä noin nätiksi laittanut?" Armas kysyi leikillään.
                                                 "Kohta näet", Larissa virnisti.

"Mulla on sulle iso yllätys, joten sulje silmät." Armas teki työtä käskettyä.

Larissa etsi taskustaan pienen rasian. 

                                                         "Saa avata!" Larissa hihkaisi.
                                                 "Nouse nyt ylös sieltä, sun hieno mekkos vielä lik-"

Larissa avasi rasian Armaksen nenän edessä. Armas reagoi

todella miehekkäästi hyppien ja kiljuen Larissan edessä.

"Toi tarkotti kyllä?" Larissa nauroi.

"Joo! siis....joo...ööm, kyllä!" Armas kähisi naureskellen.

Larissa pujotti hopeasormuksen Armaksen sormeen.

"Saat kyllä jatkossa maksaa viiden vuoden laskut, sen verran maksoi tuo", Larissa

irvisti hänelle.

"Ei sun olis tarvinnu näin isoa ottaa... Ja eikö mun olis pitänyt hoitaa tämä?"

"Vähät siitä, mun entisessä kodissa naiset kosi miehiä ja toisinpäin."

Armas kaappasi Larissan lämpimään halaukseen. 

"No, kaipa se sitten käy."

***

mitä piditte? Jooh tiedän, pelaan simsiä aina hirveällä nopeudella ("kolme simpäivää, simini ovat naimisissa ja heillä on lapsi")

~Kertokaa toki myöskin parannusehdotuksia!

♥, Nugá