Osa 2 - Lämpö

uusi osa valmistui näinkin nopeasti! :3 tässä osassa on tosiaan häät. Kuvaaminen oli melko ärsyttävää, Larissan toimintoihin tuli koko ajan "ota omakuva seuranasi", kun Armas oli lähettyvillä. Lopulta osassa kuvista toimikin Armaksen sijainen. Huomaatteko eron? :))

(onneksi olin tallentanut Armaksen simlaariin luodessani uutta asua.)

                                 Vasta kihlautunut pariskunta päätyikin nopeasti sängylle.

                                                   Sinä iltana jousitukset saivat kovaa kyytiä.
                                                                         ***

                               Seuraavan päivän Larissa ja Armas päättivät viettää yhdessä puistossa.

                             Larissa vietti aikansa tutustuen uusiin simeihin, kun taas Armas keksi kuvata
                                                    kihlattuaan innokkaasti koko ajan.
                                                                                **

                           "Ei, ei se sovi ollenkaan, olisiko sittenkin pitänyt jättää hiukset auki?" Larissa
                              puhisi peilin edessä. 'Voi ei...'

                     Larissa vaihtoi takaisin omaan mekkoonsa. Samassa häntä alkoi oksettaa, ja nainen
            painoi vaistomaisesti käden suulleen. "oksennustautihan tästä vielä puuttui."

                         Larissa käveli hääkaaren luo. Se oli sijoitettu aivan tontin nurkalle, sillä sieltä
                                                     avautuivat näkymät vesiputoukselle.

                      "On se nyt ihan nätti", Larissa huokaisi ja pudotti loput juhannusruusut käsistään.
                             "paitsi että nuo ylimpänä olevat kukat taatusti tippuu meidän niskaan",
                               nainen tuumi ja kävi hakemassa lisää sidontanarua.

             Larissa hieroi niskaansa. Ylös kurottelu oli hankalaa, varsinkin kun oli lyhyt, kuten
                Larissa. Hänen niskansa naksui naisen venyttäessä sitä.

                             Armaskin oli löytänyt jostain itselleen juhlatamineet. Larissa tuhahti
                      miehen kengille hänen selitellessään, ettei juuri omistanut muita.

                                Kun suurin osa vieraista oli saapunut, pari asettui vihkikaaren alle.

             Larissan yli pyyhkäisi jälleen pahanolon aalto, ja hän painoi kädet vatsalleen.

                                           "Mitä nyt, kulta? kiristääkö mekko liikaa?" Armas kysyi huolissaan.
                                                     "e-ei mitään... Aloitetaan."

                             Armas lausui oman vihkivalansa, joka tosin meni Larissalta täysin ohi korvien.
                       Lopulta mies rykäisi saaden naisen huomion itseensä. "Sormus", Armas kuiskasi.
                                               Larissa kohotti vapisten vasemman kätensä.

                             "Armas Vihtala, tahdotko ottaa minut vaimoksesi ja rakastaa niin myötä- kuin..."
                                                  "...vastamäessä, tahdon", Armas virnisti ja otti sormuksen vastaan.

                          Onnellinen pari suuteli toisiaan tähtien loistaessa taivaalla ja heijastuessa
                                                                Larissan silmiin.

 

                       Saanen esitellä, ensimmäisen sukupolven herra ja rouva Mist <3
                                                   

                               Armas pyöräytti morsiamensa kätensä alta. "Mut-"

                       Larissa kompastui mekon helmaan ja meinasi kaatua, mutta Armas sai kopin.

                  Miehen huulet painautuivat vasten Larissaa ja hento myskituoksu leijui Larissan nenään.

                               "Minä rakastan sinua, miltä tahansa planeetalta sitten oletkaan kotoisin."

Vihkimisen jälkeen vuorossa oli kakun leikkaus. Larissa polkaisi itselleen muhkean palan välittämättä Armaksen hämmästyneestä ilmeestä.

                   Pelkkä moisen sokeripommin ajatteleminenkin alkoi yht'äkkiä oksettaa Larissaa.

                        Niinpä hän pinkaisikin piikkarikoroillaan kompuroiden kohti vessaa.

               Päästyään ihmetteleviltä katselijoilta piiloon Larissa antoi laatan lentää.

                            Larissa söi kakkunsa loppuun ja keskusteli vieraiden kanssa hetken.
                                      "muru, mä menen nukkumaan", hän sanoi vielä hymyillen miehelleen.

                      Larissa unelmoi yön omasta pienestä kääryleestä, jota voisi sitten hoivata.

                     Keskellä yötä Larissa kuitenkin heräsi omituiseen oloon.

        Vaistomaisesti hän läimäsi käden suulleen ja piteli vatsaansa. Kakunpala nousi ylös ruokatorvea.

            Onneksi vessanpytty oli lähellä, ei Larissa halunnut tuoreen aviomiehensä päälle
                       oksentaa. Tyhjennettyään vatsalaukkunsa Larissa pyyhki suunsa pyyhkeeseen.

                       Larissa torkahti hetkeksi, vaihtoi pidemmät housut jalkaan ja nukahti syvään uneen.

          Larissa heräsi viluissaan ja puisteleksi hetken. Hän lähtisi kaupungille.

                Kiskottuaan vaatekaapista itselleen jotkin vaatteet Larissa suuntasi markettiin.
                                                                       ***

"Lara, mulla on töitä nyt. Jooko, palaa asiaan sitten myöhemmin."

"Ei kun nyt", Larissa totesi kärsimättömänä. Armas huokaisi ja nousi ylös.

                                                                          "No. Mikä on noin tärkeää."

                  Larissa veti henkeä ja päätti pudottaa pommin.
                                                                "Mä oon raskaana."

                       Armas nosti vain sanattomana peukkunsa pystyyn ja taputti vaimonsa olkapäätä.

                                    Pihalle päästyään Armas löi kätensä yhteen ja kiljui onnellisena.


Extraa:

 Viimeisen kuvan oton jälkeen Armas suorastaan sekosi onnesta ja heitteli pihalla voltteja klo 6.25 asti :D